perjantai 25. marraskuuta 2016

Luontoretki digipolulla – varaa matkasi heti!

”Jotta oppimateriaali olisi aidosti digitaalista, sen avulla pitäisi voida lisätä ihmisten osaamista, kyvykkyyttä ja älykästä toimintaa.” Näin mainiosti asian määritteli äskettäin Oulun yliopiston yliopistonlehtori Jari Laru. Pelkkä taustavalon lisääminen oppikirjaan ja vanhojen prosessien toistaminen digiympäristöissä ei ole digiloikka, ehkä korkeintaan ensimmäinen haparoiva askel.

Työssäni äidinkielen opettajana Koulutuskeskus Sedussa olen jonkin aikaa haastanut itseäni tämänkaltaisen ajattelun avulla: miten lukuisia tarjolla olevia välineitä, ohjelmia ja palveluita voisi hyödyntää niin, että tuloksena olisi kaikille mielekkäitä oppimiskokemuksia ja kaupantekijäisinä vielä yhdessä tekemisen ja oivaltamisen iloa? Digiä tuputetaan oppilaitosten ovista ja ikkunoista, mutta mitä sellaista uutta näillä välineillä saa aikaan, mikä ei muuten olisi mahdollista tai ainakin olisi kovin vaikeaa? Askeleeni omalla digipolullani ovat toden totta olleet haparoivia, mutta olen astellut sinnikkäästi eteenpäin, antanut itselleni luvan kompastella ja eksyäkin. ”En sitten yhtään vielä tiedä, mitä tästä tulee, mutta…” on tullut varsin tavanomaiseksi tavaksi aloittaa jokin aihe opiskelijaryhmän kanssa. Onneksi saan tavallisesti mukaani avointa ja kokeilunhaluista digipatikointiseuraa.

Opiskelijan oma sivu opintojen seurantaan ja suunnitteluun Onenotessa.
Luontoretki digipolulla ei ole mikään matkailumarkkinoijan unelmatuote. Polku on alkupäästä miltei umpeen kasvanut ja piikikkäät oksat lyövät tuon tuosta vasten kasvoja. Matka täytyy aloittaa taivuttamalla pieni oksa kerrallaan pois edestä, eikä retkeilijän ole todellakaan helppoa tietää, mihin tässä ollaan menossa ja voisiko aikansa fiksumminkin käyttää. Polun alussa voi olla vaikea niellä väitteitä, että tämän ryteikön takaa aukeavat kuulkaa niin hienot näkymät, että ette usko!

Laitteet, ohjelmat ja palvelut näyttäytyvät helposti sekamelskana, jossa on loputtomasti omaksuttavaa. Välineet eivät saa olla itsetarkoitus, mutta pedagogiset digioivallukset alkavat syntyä kuitenkin vasta, kun jonkinlainen käsitys välineiden toiminnoista ja toimintalogiikasta on hahmottunut. Olen käyttänyt jo muutaman vuoden väsytystaktiikkaa, jossa olen määrännyt itseni ottamaan jokaisena työviikkona jonkin uuden välineen tai toiminnon testiin. Kyse on tavallisesti todella pienistä ponnistuksista, jotka eivät syö työpäiviä tai varasta yöunia. Näitä pieniä piikikkäitä oksia kesyttämällä digipolku on kuitenkin vääjäämättä alkanut avartua. Vielä en näe upeimpia maisemia, mutta osaan jo vähän kuvitella, miltä ne näyttävät. Kasvava innostus saa uudet askeleet tuntumaan keveämmiltä.

Tärkein virstanpylväs omalla matkallani on ollut ehdottomasti Office 365:n käyttöönotto Seinäjoen koulutuskuntayhtymässä: mielestäni oivallinen muistutus siitä, että jos tuloksia halutaan, välineiden pitää olla sen mukaiset. Erityisesti Microsoft Onenotesta on tullut korvaamaton työväline. Olen tämän vuoden aikana (jälleen monen harha-askelen kera) rakentanut Onenoten ympärille uudenlaista oppimisen mallia, josta toivon ratkaisua ennen kaikkea erittäin heterogeenisten ryhmien oppimisen tehostamiseen. Mallin luomiseen olen saanut reittiohjeita ja tarvittavaa rohkaisua Pekka Peuralta, Marika Toivolalta sekä muilta yksilöllisen oppimisen ja flipped learning -menetelmän puolestapuhujilta.

Onenoten avulla usean
ryhmän kanssa työskentely
sujuu vaivattomasti.
Uudessa mallissa äidinkielen opinnot on jaettu aihekokonaisuuksiin, joita suoritetaan pisteitä keräämällä. Jokaisessa kokonaisuudessa voi valita neljästä vaativuustasosta, joiden avulla erilaiset oppijat pyritään entistä paremmin huomioimaan. Pisteitä voi kerätä monin tavoin erilaisilla oppimistehtävillä niin lähiopetustunneilla kuin niiden ulkopuolellakin. Pisteillä ansaitaan oppimismerkkejä, ja edistyminen näkyy koko ajan opiskelijan omalla seurantasivulla. Materiaalit sekä tehtävien ja itsearviointien ohjeet ovat koko ajan kaikkien saatavilla. Kaikki tämä tapahtuu Onenotessa ja aina tarpeen tulleen muita sopivia ohjelmia ja palveluita hyödyntäen.

Opiskelijat etenevät opinnoissaan itsenäisesti omaan tahtiinsa. Lähitunnit on pyhitetty yksin tai yhdessä tekemiseen ja opettajan osalta yksilölliseen ohjaamiseen ja oppimisen arviointiin. Suurin osa tehtävistä kannustaa yhteistoiminnalliseen oppimiseen parin tai pienen ryhmän kanssa, ja tätä mahdollisuutta hyödynnetäänkin varsin ahkerasti. Tehdyt työt tallentuvat oppimisen portfolioksi Onenoteen.

Olen testannut mallia tämän syksyn, ja vaikka patikointini viimeisin osuus on oikeastaan vasta alkanut, uskallan sanoa kulkevani suuntaan, josta vastaan voi tulla vielä paljon hienoja kokemuksia. Omaan tahtiin opiskelu sekä mahdollisuus suunnitella omaa oppimista ovat saaneet oikeastaan poikkeuksetta positiivista palautetta. Aloin pari viikkoa sitten ynnäillä, että olemme varmasti saaneet ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kanssa aikaiseksi enemmän kuin koskaan vastaavassa ajassa. Tärkeänä pidän myös sitä, että vapauttamalla aikaa vuorovaikutukseen ja ohjaamalla yksilöllisesti olen oppinut tuntemaan opiskelijat paremmin kuin ennen.

Ilman asianmukaisia digivälineitä tähän tapaan ei voisi toimia. Toisaalta mallissa on myös pyritty ajattelemaan, miten laitteita, ohjelmia ja palveluita voi valjastaa uusin tavoin oppimisen tueksi. Työ on vasta alussa, mutta koen, että Jari Larun peräänkuuluttamat osaaminen, kyvykkyys ja älykäs toiminta eivät ainakaan ole tänä syksynä vähentyneet.

Pyry Antola
lehtori, äidinkieli ja viestintä
Koulutuskeskus Sedu
Seinäjoki, Koulukatu

pyry.antoa(at)sedu.fi

Esittelin mallia ja käytössä olevia välineitä lyhyesti opetusteknologiapäivässä Seinäjoen Framilla lokakuussa. Taisin jo tuolloin luvata muutamille jonkinlaisen kirjallisen yhteenvedon aiheesta. Nyt sain sen viimein kasattua (Onenoteen, tietenkin), joten jos kiinnostuksesi heräsi, käy tutustumassa muistikirjaan täällä.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti